Ei oikotietä onneen eikä repsahduksitta edetä – Kuntotestauspäivien annissa riittää pureskeltavaa

Pitkälle on edetty siitä, kun UKK-instituutin Ari Mänttäri kertoi 30 vuotta sitten panneensa merkille personal trainerien olemassaolon. Tuolloin Mänttäri ajatteli, ettei moisella toiminnalla ole kysyntää Suomessa. Ajat ovat muuttuneet. Vuonna 2019 kysyntää on ja alalla toimii tuhatkunta yritystä, joiden palveluksessa on tuhansia osa- tai täysiaikaisia personal trainereita. Ammattikuntaa työllistävät yksityiset asiakkaat ja myös työntekijöidensä työkyvystä kiinnostuneet yritykset.

Sirkka-Liisa Maijala muistutti Facebook-kommentissaan, että ohjattua työpaikkaliikuntaa oli jo 1970-luvulla. Tuolloin isot yritykset palkkasivat liikunnanohjaajia. Personal trainerien palveluiden ostamisen voikin nähdä osana laajempaa toimintakulttuurin muutosta: yritykset ostavat ne palvelut, jotka eivät kuulu ydintoimintaan. Yhtä lailla osa maksukykyisistä kansalaisista on siirtynyt tee-se-itse -ajattelusta palveluiden kuluttajiksi.

Osallistujat saivat Kuntotestauspäivillä tutkittuun tietoon perustuvia käytännön vinkkejä työhönsä. Punaisena lankana kulki perusteltu näkemys siitä, että oikoteitä ei ole olemassa painonhallinnassa, kuntoilussa, kuntotestauksessa tai urheilussa. Kaikki pysyviin tuloksiin johtava tekeminen perustuu niin testauksessa kuin valmentamisessa pitkäjänteiseen työhön.

Mikä on kuntotestauksen ja personal trainer -toiminnan suhde? Testit ovat yksi valmentajan työkalu, eivät itsetarkoitus. Niiden avulla voi selvittää lähtötason ja seurata edistymistä. Osalle asiakkaista tulokset tuovat motivaatiota. Mutta testit on tehtävä taiten. Jos ja kun oma osaaminen ei riitä, niin apua on syytä pyytää testauksen ammattilaisilta. Sopivia testejä löytyy aloittelijoista huippu-urheilijoihin.

Päivillä olivat esillä myös elintoimintojen ja liikkumisen seurantaan tarkoitetut laitteet ja sovellukset. Nekään eivät tarjoa kiihdytyskaistaa onnelaan, mutta osalla ihmisistä tekniset sovellukset voivat tukea elämänmuutosta. Laitteet voivat olla hyviä renkejä, mutta isännäksi päästyään ne voi alkaa määrittää arkea.

Teknologian kyllästämässä maailmassa on luonnollista, että hyvinvointi-, liikunta- ja terveyssovelluksia on tullut markkinoille. Niiden tuottamaan tietoon ei kannata kuitenkaan sokeasti uskoa. Yksilökohtaiset tiedot saadaan tarkasti esiin vain kuntotesteillä.

Järkipuhetta Amerikasta

Tänä vuonna Kuntotestauspäivillä oli vankka luennoitsijaedustus Amerikan Yhdysvalloista. James Hoffman, Mike Israetel ja James Krieger olivat mukana jo Kuntotestauspäivien ajan. Gabrielle Fundaro liittyi joukkoon sunnuntaina, kun ohjelmassa oli päivien jatkoksi järjestetty Evidence-based Personal Training Summit.

Amerikan-vieraat eivät olleet ihmeoppien tai poppakonstien julistajia, vaan näyttöön ja tutkimukseen perustuvan tiedon välittäjiä. Heidän luentojaan oli ilo seurata tiedeviestinnän kannalta. Rautainen asiantuntemus ei sulje pois viihdyttävyyttä.

Niin suomalais- kuin amerikkalaisluennoissa toistuivat tietyt ydinkohdat. Ihminen ei ole koneisto, joka on trimmattavissa yksinomaan oikeilla harjoitteilla ja kuureilla. Hyvä valmentaja kuuntelee asiakasta ja auttaa tätä löytymään itselleen toimivat ratkaisut. Esimerkiksi painonhallinta on oppimisprosessi, ei käskytykseen perustuva suhde.

Psyykkiset tekijät ovat avainasemassa, kun tavoitellaan pysyvää elämänmuutosta. Niin apulaisprofessori Nelli Hankonen kuin Fundaro korostivat asiakkaan sisäisen motivaation ja omien ratkaisujen etsinnän tukemista. Osaava valmentaja tukee myönteisten muutosten kierrettä, jonka asiakas kokee itse panneensa liikkeelle. Jos tämä viesti meni läpi ja vahvistui, niin personal trainer -toiminnan pohja vankkeni.

Olisiko Kuntotestauspäivien annista siirrettävissä mitään julkisen sektorin liikunta- ja terveysneuvontaan? Elämäntapojen ja liikuntatottumusten muutoksessa kannattaa edetä pienin askelin, saipa asiakas neuvoja yksityisellä tai julkisella puolella.

Erona on tietysti se, että personal trainerin pakeille hakeutuvilla on ainakin jonkinlainen halu muutokseen, julkisen terveydenhuollon asiakkailla sitä ei välttämättä ole. PT-palveluksia käyttävät asettavat liian kunnianhimoisia tavoitteita. Vähän liikkuvien, sosiaalisesti huonossa asemassa olevien on puolestaan vaikea asettaa mitään tavoitteita. Pirstaleiksi menneen elämänhallinnan palasten kokoaminen vaatii monien alojen ammattilaisten työtä.

Miten minusta tuli satunnaisesti liikkuva lihapulla?

Täytyy myöntää, että osa sisällöstä meni yli käsityskykyni. Historiantutkijan tietotason rajat tulivat vastaan. Päivien mittaan ehdin kuitenkin peilata antia omaan liikkumishistoriaani. Siihen on mahtunut myötä- ja vastoinkäymisiä etenkin 2010-luvulla. Useampikin puhuja mainitsi, että repsahdukset liikkumisen ja painonhallinnan poluilta kuuluvat asiaan, mutta isojen notkahdusten taustalta löytyy muutakin kuin laiskuus.

Niin tuttua tuumin mielessäni. Viimeisintä viittä, kuutta vuotta voi omalta kohdaltani luonnehtia tieksi huipulta huonoon kuntoon ja taantumiseksi jotenkin liikkuvaksi lihapullaksi. Vuonna 2013 olin melkein elämäni kunnossa, kun edellisvuoden lopulla tehty verenpainediagnoosi säpsäytti liikkeelle. Liikunta oli ennestään tuttua, joten se alkoi maistua nopeasti hyvältä.

Seuraavakin vuosi meni vielä sporttisesti, kunnes alkoi alamäki. Mitä tapahtui? Vaimoni sairastui vakavasti syksyllä 2014. Oma liikkeeni katosikin vuoden 2015 mittaan lapsiperheen arjen syövereihin. Kun samaan aikaan pääsin tekemään itsenäisyys100.fi-sivustoa, niin illat venyivät ruudun ääressä yli puolenyön. Välillä kävi jääkaapin ovi. Tanakasti päällystetyt voileivät maistuivat. Olutkin maistui toisinaan. Uniaika jäi lyhyeksi, mikä vähitellen hivutti ruokavaliota huonompaan suuntaan. Pieni liike ei likikään riittänyt kuluttamaan.

Meno pysähtyi hetkeksi tammikuussa 2017 jalkaan tulleeseen veritulppaan. Mutta isompaa muutosta ei sittenkään tapahtunut. Ja talven 2018 kuntoilupiikki katkesi ranteen murtumiseen pipolätkässä. Saman vuoden toukokuussa vaimo sairastui toisen kerran vakavasti. Edessä oli hiukan haastava tilanne taas liikkumisen kannalta. Toisaalta vaimosta kuoriutui kakkostyypin diabeteksen herättämänä innokas liikkuja. Ja ruokavalioasiatkin tulivat uuteen valoon.

Miten tässä näin kävi kaiken tiedon keskellä?

Liikkumiseen ja liikuntamotivaatioon vaikuttavat monet tekijät. Kaikki tämä vilisti silmissä kuunnellessani Kuntotestauspäivien puhujia. Välillä häilähti mielessä muistoja ajalta, jolloin kuntoa oli. Kun liikuntafysiologi Jyrki Aho määritteli, että peruskestävyysharjoitus kannattaa tehdä juosten, jos yltää 2700 cooper-tulokseen, niin kaiho hiipi aivokoppaan. Aikoinaan tuo onnistui, nyt kävely riittää hyvin, nopeinkin juoksu on hiipunut hölkäksi.

Luennoilla esille tullut syyllisyys tai minulla paremminkin harmistuminen liikkumisen hiipumisesta on joskus mielessä käynyt. Kun työhistoriani ansiosta olen ihan hyvin tiennyt, mitä pitäisi tehdä, niin miten olen päästänyt itseni tähän kuntoon. On sitä joku joskus kysynytkin, jos ei muuta, niin katseella.

Onko kyse heikosta itsekurista? Arkiajattelun näkökulmasta kyllä, mutta vakavammin pohdittuna ei. LitT Ville Vesterinen kiteytti itsekurin olevan kuluva voimavara. Harva meistä on oman elämänsä tahkopihkala, joka tekee liikunnasta ja terveellisestä elämäntavasta uskonnon, ja elää oppiensa mukaisesta. Väestötasolla me ihmiset olemme sen verran heikkoja, ettei elämäntapamuutosta kannata rakentaa itsekurin varaan.

Ihmisen kannattaakin olla itselleen armollinen. Historiantutkija jos kuka tietää, että aikoinaan tehdyt valinnat näyttävät usein huonoilta, mutta jokin selittävä tekijä niille lähes aina löytyy. Eivätkä ne ole tekosyitä, vaikka Urho Kekkonen aikoinaan väitti kaikkien liikunnan estävien syiden olevan tekosyitä.

Tänä talvena hiihtelin sen mitä hiihtelin ilman tavoitteita. Jalkapallon alkeita olen opetellut vuodesta 2016. Viime aikoina olen päätynyt lähes aina tolppien väliin. Ranteestakin tuli niin vahva, että käden uskaltaa panna kovankin kudin tielle. Jokainen torjunta on pieni onnistuminen – ja hauskassa FC Konnun porukassa on mukava palloilla sanan kahdessa merkityksessä. Kuten niin suomalaisten kuin amerikkalaisten suulla kuultiin: liikkuminen maistuu parhaalta, kun se on psyykkisesti ja sosiaalisesti palkitsevaa.

Blogitekstin kirjoittaja: erikoistutkija Jouko Kokkonen, LTS

Liikuntafysiologian apulaisprofessori, akatemiatutkija, ”Lihastohtori” Juha Hulmi luennoimassa Kuntotestauspäivien jatkona järjestetyssä Valmennuksen ekstrapäivässä 23.3.2019.