Maksimaalinen polkupyöräergometritesti

Polkupyöräergometriä käytetään säännöllisesti ja usein maksimaalisen kuormitustestin toteuttamiseen. Ergometritestin antama VO2max tulos on tavallisesti 5–10 % matalampi kuin juoksumattotesteistä saatava tulos, ääritapauksissa se voi olla jopa 15 % matalampi. ACSM (ACSM 2000, 1995) ja Maud & Fosterin (1995, 40) kirjoissa suositellaan seuraavaa tapaa toteuttaa maksimaalinen polkupyöräergometritesti, jolla arvioidaan VO2max.

Testin toteutus

1. Testin toteuttamiseen tarvittavat välineet ja alkuvalmistelut on selitetty Åstrand & Ryhmingin testin yhteydessä.
2. Poljinkierrokset ovat testin aikana tasaiset 50 tai 60 kierrosta minuutissa.
3. Testattava suorittaa kahden minuutin alkuverryttelyn 25–50 W vastuksella.
4. Alkuverryttelyn jälkeen kuormitusta lisätään 2–3 minuutin välein 25–50 W kerrallaan niin kauan kunnes testattava ei kykene enää ylläpitämään annettua tempoa. Kuormituksen lisäyksen suuruus määräytyy testattavan kehonpainon ja kunnon mukaan. Yleinen periaate on se, että mitä kevyempi ja huonokuntoisempi testattava on, sitä pienempi on kuormannoston suuruus.
5. Kun testi on saatu päätökseen, polkee testattava vielä 3–5 minuutin loppuverryttelyn 25–50 W polkemisteholla.

Tuloksen laskeminen

VO2max voidaan arvioida ACSM (2000) suosittelemalla ennustekaavalla, jossa käytetään viimeisen loppuun asti poljetun kuorman polkemistehoa (Pmax). Ennustekaava pitää paikkansa tehoalueella 50–200 W. Kaava on seuraava:

• (11,016 · P_max (W)) · kehon paino (kg)^-1 + 7 ja  (1,8 · työteho (kpm · min^-1)) · kehon paino (kg)^-1 + 7

Tulosten tulkinta

Tulosten tulkinnassa toimitaan samoin, kuin Åstrand-Ryhmingin polkupyöräergometritestin yhteydessä on tarkemmin selvitetty.