Siconolfin polkupyöräergometritesti
Maksimaalinen polkupyöräergometritesti
Maksimaalinen polkupyöräergometritesti (1 min/15 W)
Maksimaalinen käsiergometritesti
Harvardin step -testi
Queen’s College step -testi
Siconolfin step -testi
Moniportainen step -testi
Juoksumatolla suoritettavat epäsuorat kävely- ja juoksutestit
Balken juoksumattotesti
Brucen juoksumattotesti
 
 
← Takaisin

Maksimaalinen käsiergometritesti

Käsiergometritestiä voidaan käyttää testattaessa henkilöitä, jotka ovat menettäneet kyvyn käyttää jalkojaan tai joilla on sellaisia ortopedisiä- tai verenkiertohäiriöitä jaloissaan, jotka rajoittavat työskentelyä jalkaergometrillä. Käsillä polkeminen ei ole yhtä taloudellista kuin jaloilla polkeminen. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että käsiergometrityön aikana käytetään vartalon asennon ylläpitoon avustavia lihaksia. Käsiergometrityössä VO2max on yleensä 20–30 % matalampi ja maksimisyke 10–15 lyöntiä minuutissa matalampi kuin jalkaergometrityössä. (Maud & Foster, 1995; ACSM 2000, 1995). Käsiergometritestissä verenpaineen ja EKG: n mittaaminen on hankalaa tai se ei onnistu ollenkaan.

Testin toteutus

  1. Ennen testiä suoritettavat alkuvalmistelut ovat samat kuin Åstrand & Ryhmingin testissä.
  2. Testin toteuttamiseen tarvitaan käsi- tai polkupyöräergometri, joka on muunnettu käsityöhön sopivaksi, sekuntikello, sykemittari ja metronomi. Käsiergometrin pitää olla sellainen, että testattava voi pyörittää polkimia istuen selkä suorana ja jalat tukevasti lattialla. Poljinten akselin pitää sijaita testattavan hartioiden korkeudella. Istuimen sijaintia pitää voida säätää siten, että käsillä poljettaessa käsien tulee ojentua täysin suoriksi, jotta saavutetaan mahdollisimman hyvä polkemisen taloudellisuus.
  3. Poljinkierrokset ovat testin aikana tasaiset 50 tai 60 kierrosta minuutissa.
  4. Testattava suorittaa kahden minuutin alkuverryttelyn 10–25 W vastuksella.
  5. Alkuverryttelyn jälkeen kuormitusta lisätään 2–3 minuutin välein 10–25 W kerrallaan niin kauan kunnes testattava ei kykene enää ylläpitämään kierroksia. Kuormituksen lisäyksen suuruus määräytyy testattavan kehonpainon ja kunnon mukaan. Yleinen periaate on, että mitä kevyempi ja huonokuntoisempi testattava on, sitä pienempi on kuormannoston suuruus.
  6. Kun testi on saatu päätökseen, polkee testattava vielä – 5 minuutin loppuverryttelyn 10–25 W kuormalla.

Tuloksen laskeminen

VO2max voidaan arvioida ACSM (2000) suosittelemalla ennustekaavalla, jossa käytetään viimeisen loppuun asti poljetun kuorman polkemistehoa (Pmax). Ennustekaava pitää paikkansa tehoalueella 25–125 W. Kaava on seuraava: VO2 (ml · kg- 1 · min- 1) = 18.36 · Pmax (W) · kehon paino (kg) + 3.5 tai VO2 (ml · kg- 1 · min- 1) = 3 · työteho (kpm · min- 1) · kehon paino (kg) + 3.5

Tuloksen tulkinta

Tulosten tulkinnassa toimitaan samoin, kuin Åstrand-Ryhmingin polkupyöräergometritestin yhteydessä on tarkemmin selvitetty. Tulosten tulkinnassa ei voida käyttää Shvartzin ja Reiboldin (1990) kokoamaan aineistoon perustuvaa kuntoluokitustaulukkoa, sillä käsiergometritesteihin ei ole olemassa omaa kuntoluokitustaulukkoa. Siksi testistä saatua tulosta tulisikin verrata vain saman henkilön aiempien käsiergometritestien tulosten kanssa.
Liikuntatieteellinen Seura ry
Mannerheimintie 15 b B
00260 Helsinki
Yhteystiedot:
Puh: 010 778 6600
S-posti: toimisto@lts.fi
www.lts.fi
     
Copyright © LTS 2019