Siconolfin polkupyöräergometritesti
Maksimaalinen polkupyöräergometritesti
Maksimaalinen polkupyöräergometritesti (1 min/15 W)
Maksimaalinen käsiergometritesti
Harvardin step -testi
Queen’s College step -testi
Siconolfin step -testi
Moniportainen step -testi
Juoksumatolla suoritettavat epäsuorat kävely- ja juoksutestit
Balken juoksumattotesti
Brucen juoksumattotesti
 
 
← Takaisin

Siconolfin polkupyöräergometritesti

Siconolfi ym. (1982) laativat tutkimustensa pohjalta miehille ja naisille uudet ikäkorjauskertoimet korjaamaan Åstrand-Ryhmingin nomogrammista saatua VO2max-arviota lähemmäksi oikeaa VO2max tulosta.

– Kaava miehille: VO2max = 0,348 · (VO2max-arvio) – 0.035 · (ikä) + 3,011 (r = 0,86, SEE = 0,359 l · min- 1).

– Kaava naisille: VO2max = 0,302 · (VO2max-arvio) – 0,019 · (ikä) + 1,593 (r = 0,97, SEE = 0,199 l·min- 1).


Testin toteuttaminen

  1. On tärkeää, että testattava on rauhallinen ja levännyt ennen testin aloittamista ja että testin luonteesta sekä polkemistekniikasta annetaan riittävät ohjeet. Testihuoneen tulee olla hyvin ilmastoitu ja huoneen lämpötilan tulee olla 18 – 22 °C. Toimi alla olevan luettelon mukaisesti toteuttaessasi testin.
  2. Testin toteuttamiseen tarvitaan seuraavat välineet: mekaanisella tai elektronisella jarrulla toimiva polkupyöräergometri, sekuntikello, sykemittari ja metronomi.
  3. Kalibroi mittalaitteet säännöllisesti. Riippumatta käytettävästä ergometristä, sen tulee olla tarkasti kalibroitu. Eräät ergometrit, esimerkiksi sellaiset joissa käytetään suoraan riippuvia painoja, kalibroituvat automaattisesti. Toiset ergometrit, erityisesti sähköjarrulla varustetut jatkuvan tehon ergometrit, vaativat toistuvia teknisesti pätevän huoltohenkilön tekemiä kalibrointisäätöjä.
  4. Testattava täyttää terveystietoja ja liikuntatottumuksia selvittävän kyselylomakkeen ja allekirjoittaa sen.
  5. Testattavalta mitataan ennen varsinaista testiä kehon paino, pituus ja verenpaine.
  6. Säädetään ergometrin satula sopivalle korkeudelle siten, että testattavan polvinivel on hiukan koukussa (noin 5º kulma) polkimen ollessa ala-asennossa ja että käsinojat ovat mukavassa asennossa. Testattavan tulee istua pystyasennossa suoraan poljinten yläpuolella.
  7. Testimenetelmän oletettu polkemisteho perustuu sukupuoleen ja testattavan kuntotasoon. Työtehoksi määritetään: hyväkuntoisille miehille 150 W ja naisille 100 W, normaalikuntoisille miehille 100 W ja naisille 75 W sekä heikkokuntoisille miehille 75 W ja naisille 50 W. Jos testattavana on urheilijoita, voidaan miehille valita polkemistehoksi 200 W ja naisille 150 W.
  8. Kun satulan korkeus on säädetty ja testin kulku on selitetty testattavalle, hän polkee kuusi minuuttia kestävän kuormituksen. Testattava nostaa polkemistahdin asteittain 50 kierrokseen minuutissa ja säilyttää sen sitten mahdollisimman tasaisena testin loppuun asti. Tarkka polkemistahdin valvonta on tärkeää erityisesti mekaanisella jarrulla varustetulla ergometrillä. Tätä helpottamaan käytetään metronomia, johon asetetaan tahdiksi 100 kertaa minuutissa eli aina kun metronomi antaa äänimerkin pitää jommankumman jalan olla ala-asennossa. Vaikka käytettävissä olisikin automaattisesti polkemistehon vakioiva sähköinen ergometri, täytyy testattavan pitää polkemistahtinsa mahdollisimman tasaisena, eli 50 kierroksena minuutissa.
  9. On suositeltavaa, että sydämen syketaajuutta tarkkaillaan koko suorituksen ajan ja että se mitataan luotettavasti jokaisen työminuutin lopusta 15 – 20 sekunnin keskiarvona. Tavallisesti testattavan sydämen syketaajuus rauhoittuu ensimmäisten 2 – 3 minuutin aikana, kun hän tottuu outoon tilanteeseen ja henkinen jännitystila laukeaa. Sydämen syke yleensä saavuttaa kuormitusta vastaavan ”steady state” tilan vakiokuormituksessa normaalisti 4 – 5 min kuluessa, mikäli kuormitus ei ole liian suuri. Tämän lisäksi on hyvä kysyä RPE-tuntemus kahden minuutin välein testin aikana, jotta saadaan tietoa kuormituksen todellisesta rasittavuudesta.
  10. Testi voidaan lopettaa, jos 5 ja 6 minuutin sykelukemat eivät eroa yli 5 lyöntiä/min ja jos niiden keskiarvo on välillä 130 – 170 lyöntiä/min. Jos testattavana on kuitenkin yli 40-vuotias henkilö, tulee sykereaktion pysyä 120 – 150 lyöntiä/min välillä. Toisaalta, jos tiedetään yli 40-vuotiaan testattavan maksimisykkeen olevan yli 185 lyöntiä/min, voidaan noudattaa normaalia käytäntöä (syke 130 – 170 lyöntiä/min välillä).
  11. Jos 5 ja 6 min sykkeiden välinen ero on suurempi kuin 5 lyöntiä/min, pitää testiä jatkaa samalla kuormalla niin kauan kunnes kahden peräkkäisen sykenäytteen välinen ero ei ole suurempi kuin 5 lyöntiä/min ja syke on välillä 130 – 170 lyöntiä/ min.
  12. Jos syketaajuus on selvästi alle 130 lyöntiä/min tasolla 2 – 3 minuutin polkemisen jälkeen tai kuuden minuutin kohdalla pitää kuormitusta lisätä 50 W ja aloittaa testi alusta.
  13. Jos testin aikana syke nousee yli 170 lyöntiä/min tasolle alle 40-vuotiailla ja yli 150 lyöntiä/ min yli 40-vuotiailla pitää testi keskeyttää ja alentaa kuormitusta 50 W ja suorittaa testi uudestaan. Em. tapauksissa tulee kuitenkin huomioida suuret yksilölliset vaihtelut maksimisykkeessä.
  14. Kun testi päättyy alenna kuormitustehoa selvästi ja polje vielä 3 – 5 minuutin kestoinen loppuverryttely, jotta vältetään kuormituksen keskeytyksen yhteydessä mahdollisesti ilmenevät terveysriskit.

Tuloksen laskeminen

Yksiportaisesta testistä saadaan tulokseksi absoluuttinen maksimaalinen hapenkulutusarvio ilmaistuna l · min- 1 yksikkönä. Tämä ei ole vielä riittävä tieto testattavalle. Siksi saatu VO2max-arvio pitää suhteuttaa testattavan kehonpainoon kertomalla l · min- 1 - arvo ensin 1 000: lla ja sitten jakamalla saatu luku kehonpainolla. Tulokseksi saadaan VO2max ilmaistuna ml · kg- 1 · min- 1. Aerobisen suorituskyvyn kuntoluokituksesta (viitearvot) voidaan testattavalle määrittää testitulosta vastaava kuntoluokka omassa ikäluokassaan. Tämän pohjalta laaditaan testattavalle yksilöllinen testipalaute, joka sisältää testituloksen, kuntoluokituksen (1 – 7), BMI: n ja yksilöllisen liikuntaohjeen. Åstrand laati tutkimustensa pohjalta ruotsalaiselle väestölle soveltuvan viisiportaisen kuntoluokituksen, mutta sitä ei enää Suomessa juurikaan käytetä. Sen sijaan Suomessa käytetään pääsääntöisesti Shvartzin ja Reiboldin (1990) aineistoon perustuvaa seitsemän portaista kuntoluokitusta (liitteet 3.17. ja 3.18.). Aerobisen suorituskyvyn luokituksessa luokittavana suureena on käytetty sekä kokonais- (l · min- 1) että kehon painokiloa kohti (ml · kg- 1 · min- 1) laskettua maksimaalista hapenottoa. Luokituksen perustana ollut materiaali on kerätty useista tutkimuksista: USA, Kanada ja 7 Euroopan maata. Tutkimushankkeita on ollut yhteensä 62, jotka on julkaistu ennen v. 1987. Tutkimuksista 32 on tehty käyttäen polkupyöräergometriä, 25 juoksumattoa ja 5 askeltamista. Aineistossa luokkarajat ja ikämuutokset (6 – 74 v) perustuvat keskiarvotuloksiin ikäryhmittäin ja sukupuolittain. Aikuisilla käytettiin painotettuja keskiarvoja 10 vuoden välein. Aikuisilla miehillä keskimääräinen vuotuinen VO2 arvon aleneminen on 0.42 ml · kg- 1 · min- 1 ja naisilla vastaavasti 0.41 ml · kg- 1 · min- 1. Painoon suhteutettuna naisten arvot ovat 19 % pienempiä kuin miesten arvot. Viitearvotaulukot on laadittu nuorille 2 vuoden ikäluokkina ja aikuisille 5 vuoden ikäluokkina. Luokitus kattaa ikäryhmät 6 – 75-vuotiaat miehet ja naiset erikseen. Tulosten tulkinnassa tulee muistaa tietyt lopputulokseen vaikuttavat asiat. Useimmat epäsuorat testit perustuvat sykereaktioon yhden tai useamman kuorman pohjalta ja kuormituksen aikana mitatun sykereaktion luotettavuuteen liittyy muutamia rajoituksia (Rowell ym., 1964; Wyndham, 1967). Ensiksikin, millä tahansa submaksimaalisella työskentelytasolla voi syke vaihdella huomattavasti riippumatta siitä, kuinka paljon kuormituksen aikana sillä hetkellä käytetään happea energiantuotantoon. Tämä johtuu yksilön tunne- tai jännitystilasta. Sykkeeseen vaikuttaa myös monet muut tekijät, kuten aika edellisestä ruokailusta, piristävien aineiden tai lääkkeiden käyttö, kiertävän veren määrä, veren hemoglobiinipitoisuus, yksilön nestetasapaino ja testitilan lämpötila. Toiseksi, epäsuorat testit perustuvat oletukseen, että sydämen sykkeen ja hapenkulutuksen välillä on lineaarinen vuorovaikutus kaikilla työtehoilla aina maksimikuormitukseen asti. Kuitenkin Maritz ym. (1961) osoittivat tutkimuksissaan, että syke saavuttaa maksimitasonsa jo vähän matalammalla kuormitustasolla kuin hapenkulutus eli todellista VO2max lukua aliarvioidaan vähän. Kolmanneksi, ikää vastaavan maksimisykkeen vaihtelu on keskimäärin 5 % (Wyndham 1967). Esimerkiksi, jos yksilön maksimisyke on arvioitu olevan 200 lyöntiä/min, se voi todellisuudessa olla missä tahansa 180 – 220 lyöntiä/min välillä. Jos testattavan todellinen maksimisyke on 180 lyöntiä/min, saadaan todellista VO2max yliarvioiva tulos. Aliarvioiva tulos saadaan, jos todellinen maksimisyke on 220 lyöntiä/min. Neljänneksi, monet ihmiset eivät käytä ollenkaan tai ainakaan säännöllisesti polkupyörää liikkumiseen ja kuntoiluun. Siksi käytettäessä polkupyöräergometriä testivälineenä, voi testitulos olla kuntotasosta riippuen 5 – 25 % todellista VO2max aliarvioiva (Pollock & Willmore 1990).

Ongelmia

Mikäli testausolosuhteet ja tyydyttävän toimintamallin kriteerit täyttävät vaatimukset, polkupyöräergometritestin yhteydessä ei yleensä esiinny ongelmia. Tällöin myös testiä valvovan henkilöstön tulee olla hyvin koulutettua ja heidän on pystyttävä arvioimaan testattavan tilaa ja kuntoa sekä säädettävä vastustasoja sen mukaan.


Liikuntatieteellinen Seura ry
Mannerheimintie 15 b B
00260 Helsinki
Yhteystiedot:
Puh: 010 778 6600
S-posti: toimisto@lts.fi
www.lts.fi
     
Copyright © LTS 2019